Oletteko kuulleet täydellisten pienten asioiden päivistä? Elämän positiivinen puolihan koostuu, muutamaa isoa lukuun ottamatta, kokonaisuudessaan pienistä elämäniloista. Jonain päivän tuhansista hetkistä tajuat eläväsi juuri tämän takia, mutta se ei ole läheskään täydellistä, koska mikään ei ole.
Voin tässä vaiheessa melkein väittää, että aamupäiväni oli niin sanotusti täydellinen. Realistit tuhahtavat ja pessimistit lopettavat lukemisen. Kaikki sai siis alkunsa aamun tavanomaisella proseduurilla. Heräsin yllättävän aikaisin, eikä minulla ollut mihinkään kiire. Huomasin olevani virkeä ja hyvin nukkunut. Istuskelin rauhassa lukemassa aamulehteä, aurinko oli nousemassa kauniin päivän kunniaksi.
Syötyäni kaurapuuroa lähdin pienelle lenkille ja kauppaan. Ulkona oli ihanan aurinkoista, siristelin silmiäni kun kirpakka pakkanen kutitteli ihoani. Lenkkarit narisivat mukavasti jäisellä asfaltilla, eikä hulluja aamukiireisiä ihmisiä tullut vastaan ainuttakaan. Auto antoi tietä ja vilautin kiitoksen. Kaupassa oli ihanan hiljaista. Otin banaaneja, tomaatteja ja klementiinejä, ne olivatkin mehukkaita tänä vuonna. Leipäosastolla oli minuutti sitten paistettuja lämpimiä, mureita ja tuoksuvia leipiä. Valitsin semmoisen missä oli rusinoita ja pähkinöitä. Puristelin leipää hyppysissäni, rapea kuori antoi periksi ja vastaleivottujen leipien tuoksu oli vastustamaton. Voi tätä onnenpäivää, ei sitä joka päivä uunituoretta leipää saa. Vielä leivän arvoinen tillinmakuinen tuorejuusto, kylmää maitoa, kahvia ja kassalle.
Kotona söin kokonaisen leivän, join 5 kuppia tuoretta kahvia ja kuuntelin jazzia. Aika hieno päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti