30.10.2007

Ilman

Ilman elämän pisaraa vuotaisin verta,
Joka näkyisi läpi kosteiden syysumussa lepattavien usvien,
Tänään olen olemassa sen hetken kun tapan,
Kuolettavasti haavoitan tunteitasi.


Viisaudesta ei ole tyhmyydessä hyötyä,
Niinkuin kolme varista oksalla,
Keskimmäiseltä leikattu on siipi,
Erotettu lumo kauneudesta.

Luonteessasi löydän Saharan viidakon dyynejä,
Tyyntä kuin meren ikuisesti lepattava pinta.

Kynttilä.


Ei kommentteja: