Elämän päivityksiä

Kolme päivää sitten kirjoitin päivitykseeni, että tapan itseni. Siinä se vieläkin on: 12.1.08 kello 22:36, ei kommentteja. On tainnut mennä ihmisiltä ohi ajattelen, päivityksiä kun tulee niin usein. Joku sanoo tehneensä ruokaa, joku toinen käyneensä lenkillä ja yksi typpi katsoi Evil Dead elokuvan. Heille oli monia kommentteja. En kiellä etteikö nuo kaikki olisi huomionarvoisia asioita, mutta minä sentään ilmoitin itsemurha aikomuksistani. Tässä on täytynyt käydä jokin väärinkäsitys.

Päätän vaihtaa profiilikuvani hautakiveksi, jossa lukee isoin kirjaimin R.I.P.
Googlaan sen.
Vaihdan profiilikuvan ja istun odottamaan.
Ei kommentteja.
Pyörin tuolissa, laitan jalat pöydälle.
Ei kommentteja.
Alan tulla levottomaksi ja päätän kirjoittaa päivityksen:

<------------- Katsokaa kuvaa, olen tosissani. Tänään se tapahtuu!

Istun ja odotan.
On myöhä.
Keitän pannullisen kahvia.
Juon pannullisen kahvia.
Tärisen, olen levottomampi kuin koskaan.
Ei kommentteja.
Liityn itsemurhan faniyhteisöön – 40 000 jäsentä – ajattelen kuinka moni heistä on jo kuollut. Faniyhteisön foorumin säännöissä lukee: Vain aiheeseen liittyviä asiallisia kommentteja, häiriköt poistetaan.
Kirjoitan asiallisen kommentin: ”Tänään tapan itseni.”

Nyt makaan sohvalla, sydän lyö levottomasti.
Odotan.

Joku on jättänyt minulle kommentin. Siinä lukee: ”Onnea!”

Olen pakahtua onnellisuudesta. Vastaan: ”Kiitos paljon.” Nousen tuolille, pistän pääni hirttosilmukkaan ja potkaisen... – Hetkinen, äänimerkki, joku on lähettänyt minulle uuden viestin. Juoksen takaisin koneelle. Hän oli laittanut minulle hymiön. Sellaisen jossa suu on isona d:nä(D) horisontaalisesti. Se tarkoittaa iloista naurua. Rojahdan tuoliin ja huomaan hymyileväni yhtä leveästi. Ehkä en tapa itseäni tänään.