Minä olen joulu, ohdake sinun perseessäsi. Perheen juhla, kärsivien tappurakruunu.
Minua et pääse pakoon, löydyn aina edeltäsi ja jos taaksesi katsot olen myös siellä, niinkuin kuun kalpea kajo.
Sairaaloissa
kassajonoissa
AA kerhoissa
mielenterveys toimistoissa
psykiatrisissa poliklinikoissa
vankiloissa
vanhuustaloissa
vammashoidoissa
vieroitusklinikoissa
- Mutta tämä on kaikki vanhaa paskaa, käytettyä kierrätettyä haisevaa paskaa, sanot ja avaat tv:n, menet lenkille tai panet vaimoasi.
Jos tahdot pimeydessäsi elää tai pimeyteen piiloutua, seuraan sinua, sillä olen syntymäsi risti, valosi näyttämö, sielusi kuu ja kuolemasi rakkaus. Ja vaikka kuinka juokset, tahdot juhlia vain, väistellen kuninkuutesi raskasta vastuuta - saan sinut aina kiinni, lyön nenäsi verelle ja asetan kruunun päähäsi.
Rimpuile, pyristele ja huuda, sillä kruunaamisesi hetkellä olet tietoinen tuskasta ja olen paras ystäväsi - ystäväsi kuolemassa. Saatan sinut vastuuseen, en kiusaukseen, enkä päästä lähtemään. Minua et voi ohittaa, niinkuin joulukiireeseen hukkuneen kerjäläisen. Minua et tuhansilla ulkovaloillasi häikäse. Ammun joulupukkisi pajansa eteiseen - kaksi laukausta, verta parralla, yksi kontrollilaukaus päähän. Pukki oli täynnä löpön löpöä, sekä vääriä, valheellisia ja vaarallisia polittisia mielipiteitä. Sulatan ruumiin Coca - Colan hapoissa: Kauanko valkoinen lilluu, ennenkuin mustuu?
Oletko jo valmis ajattelemaan?
21.12.2007
4.12.2007
Elämäni suuri hetki: 4.12.07- Itkettää!
Heräsin tähän päivään: selkään sattuu yhä.
Mikään ei ole pyhää,
osaamatta ajatella muuta kuin kipua,
laitan musiikkia.
Syöpää aiheuttavaa pannukahvia,
leikin elämälläni, syön muroja, jugurttia,
maailman tärkeimpiä tapahtumia,
odota.
23 vuotta olen kulkenut maan päällä,
aloittanut musiikinkuunteluni täällä,
kuluneet patterit, akut, soivat korvalaput
kuluneet kämmenet, pureskellut kynnet,
roskiin katsomatta heitetyt tunteet,
niinkuin päivän mainokset,
hetken kultakaivokset,
vihan tulipalot
jonka sävelet sammuttaa.
Olen suuri musiikin ystävä ja musiikissa minulle tärkeintä tarina jonka kertoo. Tunne, jonka välittää. Oli se sitten lyriikkaa tai sointujen harmoniaa, etsin aina taustalle tarinaa. Ilman sitä, ilman ihmistä tai tapahtumaa, ilman historiaa tai nykyhetken tunnetta - eksistentialismin kaiken kietovaa vaippaa, musiikki on pelkkää sielutonta ääntä. Jokaisella elävällä on tarina jota purkaa, jopa kahvinkeittimelläkin on tarina - surullinen, yksinäinen, iloinen tai kyllästynyt porina.
Tässä se nyt on. Olen etsinyt kappaletta, joka kuvaa elämääni mahdollisimman tarkasti ja löysin sen sattumalta 23 vuotiaana. Tämä on elämäni tärkein kappale. Tässä:
Buck 65 - The Floor.
Laitoin linkin missä kyseistä biisiä voi kuunnella ainakin pienen pätkän.
http://www.last.fm/music/Buck+65/Secret+House+Against+the+World
I can remember being seven years old,
Having goldfish that circuled around in a bowl.
I would watch the forest burn,
and listen to the wind blow.
I remember the table, the drapes, and the window.
The dark brown everything: decoration, styling,
Most of all, I can remember my mother smiling.
Worn out and faded, my hometown was scrappy,
More than anything she wanted us to be happy.
Little to eat and back and forth to the hospital,
She was right, it's better to be happy if possible.
But the old man was under attack and was weak,
And continued to beat us several times a week.
He lived like a king even though we were piss poor,
I tried to be strong and careful what I wished for.
My outside ached, my inside stung,
The long leather belt had replaced his tongue.
Not knowing how to run or how to hit the brakes,
A white picket fence was built around a pit of snakes.
Both a wonder and frightening,
the thunder and the lightning.
These were the sounds and sights,
of a thousand fights.
My mother- the poor fish, staging eternal,
Charades and parades, for the raging inferno.
Wanting to be happy, beaten all the while
Asking me always: "Why don't you ever smile?"
And she'd show me how to do it:
mother and wife,
It was the saddest smile I ever saw in my life
It hurt worse than death but for her sake I tried,
And one day all of those goldfish died.
Hurricane, forest fire, out of control
Eyes open, floating on the water in the bowl.
And when my father came home,
he walked through the door,
And threw those fish to the cat
on the kitchen floor.
And the wind died too and I was still a child,
And the three of us watched as my mother
smiled...
Mikään ei ole pyhää,
osaamatta ajatella muuta kuin kipua,
laitan musiikkia.
Syöpää aiheuttavaa pannukahvia,
leikin elämälläni, syön muroja, jugurttia,
maailman tärkeimpiä tapahtumia,
odota.
23 vuotta olen kulkenut maan päällä,
aloittanut musiikinkuunteluni täällä,
kuluneet patterit, akut, soivat korvalaput
kuluneet kämmenet, pureskellut kynnet,
roskiin katsomatta heitetyt tunteet,
niinkuin päivän mainokset,
hetken kultakaivokset,
vihan tulipalot
jonka sävelet sammuttaa.
Olen suuri musiikin ystävä ja musiikissa minulle tärkeintä tarina jonka kertoo. Tunne, jonka välittää. Oli se sitten lyriikkaa tai sointujen harmoniaa, etsin aina taustalle tarinaa. Ilman sitä, ilman ihmistä tai tapahtumaa, ilman historiaa tai nykyhetken tunnetta - eksistentialismin kaiken kietovaa vaippaa, musiikki on pelkkää sielutonta ääntä. Jokaisella elävällä on tarina jota purkaa, jopa kahvinkeittimelläkin on tarina - surullinen, yksinäinen, iloinen tai kyllästynyt porina.
Tässä se nyt on. Olen etsinyt kappaletta, joka kuvaa elämääni mahdollisimman tarkasti ja löysin sen sattumalta 23 vuotiaana. Tämä on elämäni tärkein kappale. Tässä:
Buck 65 - The Floor.
Laitoin linkin missä kyseistä biisiä voi kuunnella ainakin pienen pätkän.
http://www.last.fm/music/Buck+65/Secret+House+Against+the+World
I can remember being seven years old,
Having goldfish that circuled around in a bowl.
I would watch the forest burn,
and listen to the wind blow.
I remember the table, the drapes, and the window.
The dark brown everything: decoration, styling,
Most of all, I can remember my mother smiling.
Worn out and faded, my hometown was scrappy,
More than anything she wanted us to be happy.
Little to eat and back and forth to the hospital,
She was right, it's better to be happy if possible.
But the old man was under attack and was weak,
And continued to beat us several times a week.
He lived like a king even though we were piss poor,
I tried to be strong and careful what I wished for.
My outside ached, my inside stung,
The long leather belt had replaced his tongue.
Not knowing how to run or how to hit the brakes,
A white picket fence was built around a pit of snakes.
Both a wonder and frightening,
the thunder and the lightning.
These were the sounds and sights,
of a thousand fights.
My mother- the poor fish, staging eternal,
Charades and parades, for the raging inferno.
Wanting to be happy, beaten all the while
Asking me always: "Why don't you ever smile?"
And she'd show me how to do it:
mother and wife,
It was the saddest smile I ever saw in my life
It hurt worse than death but for her sake I tried,
And one day all of those goldfish died.
Hurricane, forest fire, out of control
Eyes open, floating on the water in the bowl.
And when my father came home,
he walked through the door,
And threw those fish to the cat
on the kitchen floor.
And the wind died too and I was still a child,
And the three of us watched as my mother
smiled...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
