– Katso taivaalle poika, tässä universumissa olemme pienempiä kuin hiekanjyvät.
– Oletko ikinä katsonut maahan, isä? Mistä tuo tuulessa liehuva jäätynyt oksa on saanut alkunsa? Katso, siitä lennähti punavalkoinen lintu, mihinkähän se matkaa?
– Kyseenalaistatko tietämykseni maailmankaikkeudesta poika? Tiedän tarkalleen kuinka puut kasvavat. Osaan kertoa kuinka vanhoja ne ovat ja minkä nimisiä. Puut kasvattavat oksat ja oksista puhkeavat lehdet, lehdistä ryöppyävät marjat, joita oksilla istuvat linnut syövät. Osaan nimetä satoja kasveja, tuhansia lintuja, kymmeniätuhansia puita, satojatuhansia hyönteisiä ja miljoonia nisäkkäitä. Siinä on sinulle poika viisautta.
– Puro solisee, miten kumma ääni, ihan kuin vesi puhuisi. Näetkö kuinka ne tanssivat valokeilassa isä?
– Ketkä?
– Isä, kun lumihiutale sulaa, kuoleeko se?
– Tiedän kaiken puron solinasta ja lumihiutaleista. Kaikki on vain biologiaa, kemiaa ja fysiikkaa. Katsos poika, kun kevyt massa iskeytyy kovalla nopeudella raskaaseen massaan, syntyy ääni. Ääni on energia aalto, jonka ainutlaatuiset korvamme erottavat.
– Puro laulaa minulle isä.
– Älä höpsi. Ihminen voi selittää kaikki maailman ilmiöt. Kun menet kouluun, ihminen sen sinulle sielläkin selittää. Lumihiutaleesikin on vain jäätynyt vesipisara joka sulaa takaisin vedeksi ja nousee ylös sinne mistä onkaan tullut ja tekee kierrostaan loputtomasti. Ihminen on lumihiutale. Katso nyt tähtiin poika, on niin kirkas taivas.
– Eli se ei koskaan kuole vaan elää loputtomasti?
– Kaikki kuolevat. Kukat ja purot kuihtuvat, kivet ja hiekanmuruset hajoavat, lumihiutaleet lakkaavat olemasta, linnut, nisäkkäät ja puut kuolevat sukupuuttoon, mutta tähdet poikaseni. Katso tähtiin, siellä on ihmisen tulevaisuus.
