13.11.2010

Vuosi sitten

Rakkaus on kuin ensimmäinen vesipisara otsalla,
tummat pilvet näki kyllä kaukaa,
mutta ennustus ei luvannut sadetta - tiedä niistä ihmisistä jotka väittävät.

Kun voi huoletta olla hiljaa vaik ois itsestään asiaa,
ihminen ei keksinyt rakkautta,
antoi tunteelle nimensä,
ja sade kastelee hetken,
tuuli kuivattaa.

Ei luonnollisesta saa luonnotonta,
yritettyään hetken epäonnistunutta onnistaa,
äsken olin nimetön, nyt tulit sinä.

Äiti

Puhuit huminaa, puiden valittaessa nuotiossa manaten savuisia sieluja. Pilvet leijuivat matalalla sakean mustan savun lailla. Ilma alkoi viiletä. Näytti siltä kuin vaarat, hetteet, pienet lammikot olisivat tulessa. Kaivoin hätäisesti tulitikkuja. "Istu odottamaan", sanoit. "Kaikki osaavat lentää, laskeutuminen on eri asia."

Niinkuin hedelmät,jotka raakana pitkän matkan aikana kypsyivät mehukkaiksi, olin minäkin matkustaessani luoksesi kypsä. Nyt kun olin tässä et sanonut sanaakaan. Olemuksesi oli ylväs ja arvokasta hitautta täynnä.

Pilvet liikkuivat laaksossa nopeasti hätyytetyn lammaslauman lailla, heidän ajaminaan jotka tappavat nimesi tähden, mutta minusta tuntui ettet liikkunut ollenkaan.
Kun vihdoin puhuit erotin selvästi sanasi: "Vanhempien tyhmyys ja kansallinen häpeä on pahaksi lapsillenne ja lapsenlapsillenne." Tuuli laantui.