Lunta on satanut muutaman päivän putkeen, lumikasat näyttävät dyyneiltä. Itselläni olo on kuin öljytynnyrin päällä istuvalla kuninkaalla – kuula tulee kalloon milloin tahansa. Kävelin tänään hengettömänä yrittäen ottaa henkeä, sitä kai hengittämiseksi jotkut kutsuu. Autonominen hermosto ja limbinen järjestelmä. Mitä yritän tavoitella maailmassa, joka on täytetty menneisyydelläni?En ainakaan rakenna tulevaisuutta, vaalin menneisyyttä kuin uusi talo vanhalla paikalla ikkunat samaan suuntaan. Mikään ei muutu, mitään ei muuteta.
Koiran koppi,
suojaan meni pojankloppi,
lunta –
silmänripset painavina,
unta,
tukehdus takertuu,
katkerana –
pala sitä mitä halusit,
palaa maailma,
palaa.
