Vuosi sitten

Rakkaus on kuin ensimmäinen vesipisara otsalla,
tummat pilvet näki kyllä kaukaa,
mutta ennustus ei luvannut sadetta - tiedä niistä ihmisistä jotka väittävät.

Kun voi huoletta olla hiljaa vaik ois itsestään asiaa,
ihminen ei keksinyt rakkautta,
antoi tunteelle nimensä,
ja sade kastelee hetken,
tuuli kuivattaa.

Ei luonnollisesta saa luonnotonta,
yritettyään hetken epäonnistunutta onnistaa,
äsken olin nimetön, nyt tulit sinä.

Äiti

Puhuit huminaa, puiden valittaessa nuotiossa manaten savuisia sieluja. Pilvet leijuivat matalalla sakean mustan savun lailla. Ilma alkoi viiletä. Näytti siltä kuin vaarat, hetteet, pienet lammikot olisivat tulessa. Kaivoin hätäisesti tulitikkuja. "Istu odottamaan", sanoit. "Kaikki osaavat lentää, laskeutuminen on eri asia."

Niinkuin hedelmät,jotka raakana pitkän matkan aikana kypsyivät mehukkaiksi, olin minäkin matkustaessani luoksesi kypsä. Nyt kun olin tässä et sanonut sanaakaan. Olemuksesi oli ylväs ja arvokasta hitautta täynnä.

Pilvet liikkuivat laaksossa nopeasti hätyytetyn lammaslauman lailla, heidän ajaminaan jotka tappavat nimesi tähden, mutta minusta tuntui ettet liikkunut ollenkaan.
Kun vihdoin puhuit erotin selvästi sanasi: "Vanhempien tyhmyys ja kansallinen häpeä on pahaksi lapsillenne ja lapsenlapsillenne." Tuuli laantui.

Voi voi voi voi voi...

Onko luominen mahdollista ilman tuskaa,
uuden ihmisen maailmaan tuominen ei ainakaan,
tai niin olen kuullut,
kun ensiksi pidättelee niin kauan ettei --
ja sitten puristaa sen ulos,
sen jolla ei vielä ole nimeä.

Kerrotaan sinun olevan niin puhtoinen moraalinmajakka,
ettet myisi taidetta,
mutta mistään hinnasta ei ollut kysymys,
sillä elämän rinnalla taide on halpa huora,
johon epätoivomme ja yksinäisyytemme sumussa,
tartumme kaksin käsin haparoiden kuin vanhus kävelykeppiinsä,
mutta hän on elänyt,
mitä meistä?

Taide jättää meidät yksin silloin kun tarvitsemme sitä eniten,
maksusta se runkkaa meiltä mielihyvää kunnes tyhjenemme omanarvontunteen eltaantuneeseen siemeneen,
sen jättämien avaruuteen hukkuneiden hairahtuneiden yli rullaa elämän telaketjut,
ihminen on luotu luulemaan enemmän kuin luomaan -

luomaan luuloa,

sillä taidetta ei ole olemassa, on vain ihmisiä jotka sanovat sen todeksi,
heitäkö uskomme silloin kuin uskomme ei riitä,
estetiikkan esteen yli hypitään ja hevoseni eivät jaksa enää,
voi kun osaisi vain elää.