Onko luominen mahdollista ilman tuskaa,
uuden ihmisen maailmaan tuominen ei ainakaan,
tai niin olen kuullut,
kun ensiksi pidättelee niin kauan ettei --
ja sitten puristaa sen ulos,
sen jolla ei vielä ole nimeä.
Kerrotaan sinun olevan niin puhtoinen moraalinmajakka,
ettet myisi taidetta,
mutta mistään hinnasta ei ollut kysymys,
sillä elämän rinnalla taide on halpa huora,
johon epätoivomme ja yksinäisyytemme sumussa,
tartumme kaksin käsin haparoiden kuin vanhus kävelykeppiinsä,
mutta hän on elänyt,
mitä meistä?
Taide jättää meidät yksin silloin kun tarvitsemme sitä eniten,
maksusta se runkkaa meiltä mielihyvää kunnes tyhjenemme omanarvontunteen eltaantuneeseen siemeneen,
sen jättämien avaruuteen hukkuneiden hairahtuneiden yli rullaa elämän telaketjut,
ihminen on luotu luulemaan enemmän kuin luomaan -
luomaan luuloa,
sillä taidetta ei ole olemassa, on vain ihmisiä jotka sanovat sen todeksi,
heitäkö uskomme silloin kuin uskomme ei riitä,
estetiikkan esteen yli hypitään ja hevoseni eivät jaksa enää,
voi kun osaisi vain elää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti