Tänään heräsin poissa ruumiistani niin kuin niin monta kertaa aikaisemmin, päässäni ei yhtään ajatusta, nousin ylös, varpaat kylmälle parketille. Avasin parvekkeen oven, haistelin syksyistä harmaata ilmaa, kaikki suli ympärilläni, luonto heräili yön kohmeesta, itselläni olo oli täysin päinvastainen. Yritin pinnistellä ajatuksia esiin päästäni. Iloitse jokaisesta aamusta, sinun elämälläsi on tarkoitus, jokainen päivä on tärkeä, elämä on lahja, jokaiseen aamuun herääminen on uusi syntymä.
Ulkona ihmiset tekivät aktiivisia päivänaskareitaan, keski- ikäinen tuulipukuinen rouva ulkoilutti koiraansa, nuori mies juoksi loskan lentäessä lenkkareista, pari käveli vauvan kanssa päiväkävelyllä. Tänään on torstai, mutta päiväni ovat menettäneet kaiken merkityksensä. Minulle on ihan sama, mikä päivä tänään on, minulle on ihan sama mitä tänään teen, mutta elämän kysymys ei ole minulle ihan sama. Haluan elää, vaikka elämä olisikin ihan samanlaista, kuolema ei tuo minulle kaivattua erilaisuutta.
1 kommentti:
Lähetä kommentti