Äitini huusi synnytyksen tuskista. Metrin päässä huusi joku toinen. Huone oli muuten tyhjä. Neljälläkymmenellä ruplalla lahjottua lääkäriä ei ollut näkynyt sen jälkeen kuin äiti oli vahingossa kivuista kiemurrellessaan potkaissut häntä. Oli ottanut kai nokkiinsa. Siitä tuntui olevan tunteja. Äiti oli menettänyt ajantajun. Hoitajatkin olivat poissa.
Paikalle saapunut siivooja ei säästellyt sanojaan raahatessaan paskasta rättiään pitkin lattiaa:” Turhaan sinä ämmä huudat, olisit miettinyt aiemmin kun paneskelit saastaisen äijäsi kanssa.” Akka puristeli liat rätistä ämpäriin jatkaen ilosanoman jakamista jokaiseen huoneeseen synnytysosastolla. Oli ilo ja suuri kunnia syntyä neuvostoliiton kansalaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti