22.11.07

Hei. Ketä kiinnostaa mun elämä?
Muutoksen myrsky on pikkuhilja laantumassa ja tilalle tulee koko ruumiin valtaava taantuminen. Täytyy puskea eteenpäin, ei voi pysähtyä. Olen kuin asteroidi kiertoradalla, laskeutuva sukkula, maan vetovoima tai ydinreaktorin bileet. Hetken hiljaisuudessa kyseenalaistan kaiken muutoksen. Kaikki oli niin paljon paremmin silloin, on ajatus, joka on vienyt miljoonia ihmisiä turmioon, estänyt kehitystä, niin henkisellä, yksilöllisellä kuin kollektiivisellakin tasolla.

Yksilön täytyy olla kokoajan niinsanotusti "on the edge" tässä narsismiin perustuvassa yhteiskunta-ajattelun mallissa. Kehittykää, olkaa aina uusien trendien, ajattelun suuntien ja juttujen tasalla. Itsensä tuntee niin usein tyhmäksi, tietoa on liikaa ja sitä kuuluisi hyödyntää mahdollsimman tehokkaasti ja innovatiivisesti, voi sitä tuskaa. Vittu perkele saatana helvetti en jaksa. Antakaa mun olla, mun ajatukset.

Taantuminen ei olisi pahasta. Aika tarkastella tehtyjä päätöksiä. Jossittelu on turhaa, taakseppäinkin on eteenpäin.