Lunta tulee, tuletko sinä?

Lunta on satanut muutaman päivän putkeen, lumikasat näyttävät dyyneiltä. Itselläni olo on kuin öljytynnyrin päällä istuvalla kuninkaalla – kuula tulee kalloon milloin tahansa. Kävelin tänään hengettömänä yrittäen ottaa henkeä, sitä kai hengittämiseksi jotkut kutsuu. Autonominen hermosto ja limbinen järjestelmä. Mitä yritän tavoitella maailmassa, joka on täytetty menneisyydelläni?En ainakaan rakenna tulevaisuutta, vaalin menneisyyttä kuin uusi talo vanhalla paikalla ikkunat samaan suuntaan. Mikään ei muutu, mitään ei muuteta.

Koiran koppi,

suojaan meni pojankloppi,

lunta –

silmänripset painavina,

unta,

tukehdus takertuu,

katkerana –

pala sitä mitä halusit,

palaa maailma,

palaa.

Vanhoja runoja ja riimejä 07

Jotakin runojani ja muutama riimi vuodelta 07

1. Avaruusapinat

Täydellisessä maailmassa ei ole rajoja,
Piirrä ydinkärjelläsi näkymätöntä punaista viivaa.
Loputtomien galaksien alla,
Sinun valtakuntasi,
Lopullisuudessa mahtavin.

Halkaise atomit,kuin Aatamin omenat,
aatamin poika.
Ruostuneet satenliitit,
Tippuvat niskaamme,
kuin ihmiskunnan syyllisyys.
Tähtäimenä avaruus,
ristiretkistä viimeinen.

Pilvet täynnä luodinreikiä,
Aurinko on kaukana täältä,
Setä aurinkoinen.
Vangit yskivät ruutia,
Avaruuspölyä,
Apinat.

2. Freestyle

Sinulla on unelmia ulkomaailmasta,
näet kauniilla silmilläsi valinnaista,
mielihyvällesi olennaista,
muotivaatteita,
kampaajia,
aurinkoisia säitä.

Sileitä kuin hiuksesi,
en juuri törmää ajatuksiisi,
ne heiluvat tuulessa,
niin kuin tuuhea kasa paskaa,
ilman kunnioitusta,
ei elämäsi mitään maksa.

Siellä on vissiin huoletonta,
huomion saamiseksi,
ei tarvitse näytellä onnetonta,
tai huolemme eivät ehkä kohtaa,
mitä laittaisin päälle,
on eri asia kuin mitä pukisin sanoiksi.

Voitko meikata piiloon luodinreiät kehossasi,
Rajata rajauskynällä viilletyt kasvosi,
aivonesteesi pilaavat hiuksesi,
avoimet ostosparatiisit,
suljetut arkut,
polttopullon jäljet, eivät nuorennusvoiteita kaipaa,
hanki irronneet raajasi,
alennusmyynnit on aarreaitta.

3. Trumpetisti

Ne tappoivat trumpetistin,
Miksi?
Soittiko hän huonosti?

Ne tappoivat trumpetistin,
Häntä ei enää ole,
Trumpetti pölyttyy muistojen laatikoissa.

Ne tappoivat trumpetistin,
Nuori poika,
Jäljellä vain musiikki jonka soitti.

Hetkellinen on elämän sointi,
Mitä jäljelle jää,
Todistaa maapallolla olleen ääntä,
elämää.

4. Kuolemisen turha sanoiksipukemisen yritys

Uin maidossa,
Valkoista,
Valuvaa organista massaa,
Ei kiintopisteitä,
Silmät tarkentamatta.

Suuri käsi pyyhkii mieltäni kumilla,
Kunnes jäljelle ei jää mitään,
Pupillit laajenevat mustaksi kentäksi,
Valkuainen imaisee ne itseensä,
Niinkuin spagetin,
Ei enää ketsuppia niinkuin lapsena.

Pyristelyä,
Hengissä selviämisen epätoivoinen yritys,
Kuolemanjälkeiset kyyneleet,
Silmäni lakkaavat näkemästä,
Toivon pelkääväni,
En.

Kirkas valo,
Auringonpaiste jään alta,
Hengitän vettä keuhkoihin,
Amfibi,
Uin eteenpäin ikuisuuteen,
Hiljaista.

5. Freestyle 2

Kultturilta vararahoja leikataan,
jalkapallokenttiä rakennetaan,
terveys on tulevaisuus,
sairailta sakkoja.
Yhteiskunnan henkinen tyhjyys,
on yksilön lakkoja.

Pioneerien punaiset huivit,
aamujumppaa ja liput salkoon,
Suomi pysyy terveenä,
muita ottaa aivoon.
Lisää pillereitä,
tohtoreille hillereitä,
hilloa leivälle,
aivoja seinille.

Jokamiehenoikeudet,
kerään lakkoja suolta,
tummat kasvot katsovat lammesta,
tuolta.
Tulen tekoon tarvitaan tuohta,
tänne tapettu on ihmisiä,
molempaa puolta.

Prikaatin pellet leikkivät sotaa
takavarikoi mun marjat,
ota poika ota.
Spollet syö marjani,
nää on armeijan omaisuus,
tänne tunkeuduit luvatta,
vartioitu vapaus.

mul ei oo varaa kenkiin,
tuskin väittän vastaan.
Annan heidän varastaa,
painan pääni paskaan.

6. Aprillipila

Valkoisen miehen aprillipila,
sairaalan kliinisessä päivystyksessä,
ei ole ihmisille tilaa.

Vapaan miehen aprillipila,
Vastuun velvollisuus,
Pakon vastakohta,
Vastuuton vapaus.

Samassa huoneessa tavataan me,
Kumpikaan tehnyt mitään ei väärää,
Elämää painollaan,
Elämä määrää.

Nauretaan yhdessä viimeiset naurut,
Kuolemaa ennen iloiset laulut,
Putket on suussa sulla ja mulla,
punamultaa,
kultaa,
rullatirullaa.

Curtis sanoo sen juuri nyt parhaiten.

Curtis Mayfield - Move on up

http://www.youtube.com/watch?v=xTY6Nbl12ek

Hush now child,
and don't you cry
Your folks might understand you
by and by
Move on up
towards your destination
You may find
from time to time
Complications

Bight your lip
and take a trip
Though there may be
wet road ahead
You cannot slip
So move on up
and peace you will find
Into the steeple
of beautiful people
Where there's only one kind

So hush now child
and don't you cry
Your folks might understand you
by and by
Just move on up
and keep on wishing
Remember your dreams
are your only schemes
So keep on pushing
Take nothing less -
not even second best
And do not obey -
you must have your say
You can past the test

Move on up!

Juuri nyt tarvitsen sinua. juuri nyt takerrun, oletan, etten tiedä, oletan etten tiedä mitään.
- Hei sinä, hei.

Tarraudun vastauksiin, jotka lipuvat ohi kuin autot ikkunani alla, en saa kiinni, vaikka yritän ja se vituttaa.
- Odota, hei.

Sattuu, olen kehoni, kehno. Fyysisesti voimakas - kykenevä. Henkisesti kyvytön - alentuva.
- Älä tee mitään. Sanon.
- Miksi?
- Älä tee mitään. Sanon uudestaan.
- Turha edes kysyä.

lentoa

ajatus että jotakin tapahtuisi on sietämätön, lapset huutaa olemassa oon, olematta kuitenkaan juuri mitään mitään sanomattomana tapahtuu asioita, joita on vaikea kuvitella todellisiksi ja pintaa nousee paljon semmoista mitä ei toivoisi. olen väsynyt, jatkuvasti väsynyt, jatkuvasti liikkeessä, muutoksen tilassa silti, pelkään kokoajan menettäväni itseni, muut, henkinen kuolema. Kun kuolen toivon kuolevani todellisesti, miten todellista se voi olla?Kuinka oikealta kuolema voi tuntua?Jos piileskelen neljän seinän sisällä, onko se yhtä kuin se että olen kuollut, entä jos saan aikaseksi asioita, laitan nimeni papereihin, joita en halua allekirjoittaa tai joku muu allekkirjoittaa ajatuksiani, mitä vittua, mitä vittua, mitä vittua se auttaa. elä hyvi, kuole nopeasti, näin hoidat itseäsi 5 vinkkiä henkisen pääoman ja fyysisen pääoman tasapainoittamiseksi, jokapäiväinen terveellinen smoothie-juoma auttaa vitamiinien saannissa, raikastava välipala ja oikeanlainen ruokakierto, jotta energiatasapaino säilyisi ja mitä vitun hyötyä? Pelkkää myyttiä koko paska, en tee sen enempää vaikka hoidan jokapäiväisen joogani.

Isä meidän taivasten valtakunnassa, ei maan päällä,
pyhitetty olkoon sinun nimesi, ei brändisi,
emme tiedä sinusta mitään, eikä huvita,
ole siellä ja me täällä,
Mc donald'sissa, essolla ja lähikapakassa,
Isä meidän anna meille jokapäiväinen joogamme,
ja anna meille saamattomuutemme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi monille asioille, joille ei kuuluisi,
Äläkä saata meitä kiusaukseen auttaa,
vaan päästä meidät kivuttomasti päiviltä,
sillä olemme menossa minne menemme.

Olen joulu.

Minä olen joulu, ohdake sinun perseessäsi. Perheen juhla, kärsivien tappurakruunu.
Minua et pääse pakoon, löydyn aina edeltäsi ja jos taaksesi katsot olen myös siellä, niinkuin kuun kalpea kajo.

Sairaaloissa
kassajonoissa
AA kerhoissa
mielenterveys toimistoissa
psykiatrisissa poliklinikoissa
vankiloissa
vanhuustaloissa
vammashoidoissa
vieroitusklinikoissa

- Mutta tämä on kaikki vanhaa paskaa, käytettyä kierrätettyä haisevaa paskaa, sanot ja avaat tv:n, menet lenkille tai panet vaimoasi.

Jos tahdot pimeydessäsi elää tai pimeyteen piiloutua, seuraan sinua, sillä olen syntymäsi risti, valosi näyttämö, sielusi kuu ja kuolemasi rakkaus. Ja vaikka kuinka juokset, tahdot juhlia vain, väistellen kuninkuutesi raskasta vastuuta - saan sinut aina kiinni, lyön nenäsi verelle ja asetan kruunun päähäsi.

Rimpuile, pyristele ja huuda, sillä kruunaamisesi hetkellä olet tietoinen tuskasta ja olen paras ystäväsi - ystäväsi kuolemassa. Saatan sinut vastuuseen, en kiusaukseen, enkä päästä lähtemään. Minua et voi ohittaa, niinkuin joulukiireeseen hukkuneen kerjäläisen. Minua et tuhansilla ulkovaloillasi häikäse. Ammun joulupukkisi pajansa eteiseen - kaksi laukausta, verta parralla, yksi kontrollilaukaus päähän. Pukki oli täynnä löpön löpöä, sekä vääriä, valheellisia ja vaarallisia polittisia mielipiteitä. Sulatan ruumiin Coca - Colan hapoissa: Kauanko valkoinen lilluu, ennenkuin mustuu?
Oletko jo valmis ajattelemaan?

Elämäni suuri hetki: 4.12.07- Itkettää!

Heräsin tähän päivään: selkään sattuu yhä.
Mikään ei ole pyhää,
osaamatta ajatella muuta kuin kipua,
laitan musiikkia.

Syöpää aiheuttavaa pannukahvia,
leikin elämälläni, syön muroja, jugurttia,
maailman tärkeimpiä tapahtumia,
odota.

23 vuotta olen kulkenut maan päällä,
aloittanut musiikinkuunteluni täällä,
kuluneet patterit, akut, soivat korvalaput
kuluneet kämmenet, pureskellut kynnet,
roskiin katsomatta heitetyt tunteet,
niinkuin päivän mainokset,
hetken kultakaivokset,
vihan tulipalot
jonka sävelet sammuttaa.

Olen suuri musiikin ystävä ja musiikissa minulle tärkeintä tarina jonka kertoo. Tunne, jonka välittää. Oli se sitten lyriikkaa tai sointujen harmoniaa, etsin aina taustalle tarinaa. Ilman sitä, ilman ihmistä tai tapahtumaa, ilman historiaa tai nykyhetken tunnetta - eksistentialismin kaiken kietovaa vaippaa, musiikki on pelkkää sielutonta ääntä. Jokaisella elävällä on tarina jota purkaa, jopa kahvinkeittimelläkin on tarina - surullinen, yksinäinen, iloinen tai kyllästynyt porina.

Tässä se nyt on. Olen etsinyt kappaletta, joka kuvaa elämääni mahdollisimman tarkasti ja löysin sen sattumalta 23 vuotiaana. Tämä on elämäni tärkein kappale. Tässä:

Buck 65 - The Floor.

Laitoin linkin missä kyseistä biisiä voi kuunnella ainakin pienen pätkän.

http://www.last.fm/music/Buck+65/Secret+House+Against+the+World


I can remember being seven years old,
Having goldfish that circuled around in a bowl.
I would watch the forest burn,
and listen to the wind blow.

I remember the table, the drapes, and the window.
The dark brown everything: decoration, styling,
Most of all, I can remember my mother smiling.

Worn out and faded, my hometown was scrappy,
More than anything she wanted us to be happy.
Little to eat and back and forth to the hospital,
She was right, it's better to be happy if possible.

But the old man was under attack and was weak,
And continued to beat us several times a week.
He lived like a king even though we were piss poor,
I tried to be strong and careful what I wished for.

My outside ached, my inside stung,
The long leather belt had replaced his tongue.
Not knowing how to run or how to hit the brakes,
A white picket fence was built around a pit of snakes.

Both a wonder and frightening,
the thunder and the lightning.
These were the sounds and sights,
of a thousand fights.

My mother- the poor fish, staging eternal,
Charades and parades, for the raging inferno.
Wanting to be happy, beaten all the while
Asking me always: "Why don't you ever smile?"
And she'd show me how to do it:
mother and wife,
It was the saddest smile I ever saw in my life
It hurt worse than death but for her sake I tried,
And one day all of those goldfish died.

Hurricane, forest fire, out of control
Eyes open, floating on the water in the bowl.
And when my father came home,
he walked through the door,
And threw those fish to the cat
on the kitchen floor.

And the wind died too and I was still a child,
And the three of us watched as my mother
smiled...